Outokummun kaivoksesta muodostui vuosikymmenten aikana Suomen historian merkittävin kaivosteollisuuden keskittymä. Outokummun kaivoksen organisaatio piti sisällään historiansa aikana useita kaivoksia ja tuotantolaitoksia kuten Keretti, Vuonos, nk. Vanha kaivos, Hammaslahti sekä alkuaikojen kuparitehdas ja siihen liittyvät pienemmät malminnostopaikat.
Outokummun kaivoksen päätuote oli kuparirikaste, joka jatkojalostettiin muilla paikkakunnilla. Poikkeuksen jalostuksessa muodosti Outokummun kuparitehdas, joka toimi vuosina 1913–1929 .
Outokummun malmi löytyy
Vuonna 1908 Kivisalmen laivaväylää ruopatessa löydettiin suuri kellertävä kivi. Helsinkiin Geologiselle toimistolle lähetetystä näytteestä löytyi runsaasti kuparia. Tutkimustyön johto annettiin vuori-insinööri Otto Trüstedtille, joka päätteli, että lohkare oli jääkauden irrottama kivi varsinaisesta malmista. Aluksi kuparimalmiota etsittiin Rääkkylän ympäristöstä, mutta lopulta tutkimukset johtivat Outokummun alueelle.
Tutkinnat keskittyivät lohkareen sisältämiin ja sen lähistöltä löytyviin kivilajeihin. Nämä johtolangat toivat Trüstedtin Outokumpuun. Kuparimalmiota jouduttiin etsimään koekaivauksin ja kairauksin. Lähes kahden vuoden etsintöjen jälkeen, 17. maaliskuuta 1910, timanttikairan terä puhkaisi kuparimalmion suonen. Outokummun aarre oli löytynyt.
Kaivostoiminta alkaa
Kaivostoiminta Outokummussa alkoi koelouhinnalla ja lisätutkimuskairauksilla vuonna 1910, mutta pian pitoisuuksiltaan poikkeuksellisen rikas malmi mahdollisti taloudellisiin voittoihin tähtäävän kaivostoiminnan.
Outokummun kupari sisälsi keskimäärin 4 % kuparia, 28 % rautaa, 25 % rikkiä, 1 % sinkkiä ja 0,20 % kobolttia. Kultaa malmissa oli 0,80 grammaa ja hopeaa 9 grammaa malmitonnia kohti.
Outokummun ensimmäinen teollinen malminkäsittelylaitos oli oudon kummun rinteeseen rakennettu kuparitehdas, joka aloitti toimintansa vuonna 1913. Tehtaassa maan alta louhittu kuparimalmi jalostettiin harkoiksi, langoiksi ja nauloiksi. Osa malmikivistä kuljetettiin satamaan, joko Joensuuhun tai lähemmäksi Juojärven Pitkälahteen.
Kaivostoiminnan alkuvaiheen vaikeudet ajoivat kaivoksen norjalaisomistukseen vuonna 1917, mutta heidän luovuttua toiminta palasi suomalaisille 1921. Samalla kaivosyhtiön pääkonttori siirrettiin Outokumpuun, jossa se toimi 1940-luvun lopulle saakka.
1920-luvun loppuun saakka Outokummun malmiosta nostettiin kiveä kolmesta paikasta, joiden nimet olivat Kumpu A, Kumpu B ja Kumpu C (Kaasilan kaivos). Vanhan kaivoksen valmistuminen syrjäytti nämä pienemmät alkuaikojen kaivokset.
Outokummun kaivos kehittyy ja kasvaa
Vuonna 1921 Outokummun kaivoksen johtajaksi nimitettiin Eero Mäkinen, joka totesi tarvittavan uudet, tehokkaat tuotantolaitokset. Ne toteutettiin 1920-luvun loppupuolella, jolloin kaivoksen toiminta alkoi elpyä.
Uudet ajanmukaiset kaivostyömenetelmät kasvattivat Outokummun kaivoksen tuotantomääriä. Vuonna 1929 raakamalmin louhinta ylitti ensimmäisen kerran 100 000 tonnin rajan. Kuparirikasteen laatu parani ja kuparin markkinahinta oli tuolloin hyvä. Outokumpu-yhtiön selvittyä vielä maailmanlaajuisesta lamasta yhtiö muutettiin osakeyhtiöksi 1932.
Outokumpu Oy:n historiassa ajanjakso 1930–50 oli voimakasta kasvun aikaa. Yhtiö avasi ympäri Suomea uusia tuotantolaitoksia. Outokummun kaivos oli kuitenkin koko yhtiön toiminnan selkäranka. Pelkästään Outokummun kaivoksen työntekijämäärä kasvoi vuosina 1937–1953 932 hengestä 1142 henkeen. Vielä vuonna 1955 lähes 90 % kaivosyhtiön kuparintuotannosta tuli Outokummun kaivokselta ja Outokumpu Oy:stä tuli eräs Euroopan tärkeimmistä kuparintuottajista.
Keretti avataan
Jäljellä olevan malmin järkevä kaivaminen vaati uuden nostokuilun, joten tasaiselle hietakankaalle perustettiin Keretti. Myös vanhat louhintamenetelmät muutettiin tehokkaimmiksi ja turvallisemmiksi. Tehokkaalla koneistolla varustetun kaivoskuilun yhteyteen rakennettiin uudet tuotantolaitokset – murskaamo ja korkeatasoinen rikastamo. Keretin rikastamon päätuotteet olivat kupari- ja rikkirikaste. Tärkeinä sivutuotteina saatiin sinkkiä ja kobolttia.
Keretin nostotorni oli valmistuessaan Euroopan korkein, huikeat 96 metriä. Kaivos oli avautuessaan vuonna 1954 Euroopan toiseksi suurin kuparikaivos. Samalla arvioitiin Outokummun kaivostoiminnan loppupiste: kuparimalmia laskettiin riittävän 25 vuodeksi.
Vanha kaivos sai väistyä Keretin valmistuessa. Vanha kaivostorni tuli näköalatorniksi 1960-luvun lopulla, ja saman vuosikymmenen alussa tornin juureen perustettiin kaivostyönäyttely. Koko alue otettiin matkailukäyttöön 1980-luvun puolivälissä. Keretin valmistuttua malminnosto loppui myös Mökkivaaralta.
Vuonoksen kaivoksen alku ja loppu
Outokumpu Oy:n Malminetsintä löysi vuonna 1965 noin viiden kilometrin päästä Outokummun keskustasta uuden kuparimalmion, ja saatiin Vuonoksen tuotantolaitokset sekä malminnosto aloitettua siellä vuonna 1971. Kaivoksen yhteyteen tehtiin myös nikkeliavolouhos, joka toimi vuosina 1972–1977. Vuonoksen kaivos suljettiin vuonna 1985.
Malmi loppuu
Tehokkaammat kaivoskoneet sekä jalostusmenetelmät nopeuttivat louhintaa ja malmivarat ehtyivät väistämättä. Kun Keretti suljettiin, Outokumpu Oy oli laajentunut kansainväliseksi suuryritykseksi.
Viimeinen työvuoro poistui Keretistä 25.5.1989. Outokummun 79-vuotinen historia kaivospaikkakuntana oli päättynyt. Outokumpu tulee kuitenkin aina säilymään nykyaikaisen suomalaisen kaivosteollisuuden syntysijana.